Kirjoittaja: Ismo Tahvanainen
Olen Ismo Tahvanainen, entinen ammattilentopalloilija ja huippuvalmentaja – opinto- ohjaaja ja motivaatiovalmentaja. Motivaatio teemana on kiinnostanut minua aina. Aikanaan olen tehnyt motiiveihin liittyen sekä pro gradu tutkielmani Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa että lentopallon huippu-valmentajatutkinnon lopputyön.
Kiinnostuin RMP:stä vuonna 2015, jolloin kävin myös RMP-masterkoulutuksen. Silloin tarkoitukseni oli käyttää menetelmää apuna lähinnä lukiolaisten opinto-ohjauksessa. Samaan aikaan kuitenkin valmensin Kangasalla naisten mestaruusliigan lentopallojoukkuetta. Pikku hiljaa – lyötyäni näin jälkikäteen ajatellen päätäni seinään eräänkin kerran – kiinnostuin myös RMP:n hyödyistä urheiluvalmennuksessa.
Miksi kokenut pelaajani ei kestänyt kovaa palautetta vaan purskahti itkuun? Miksi joku pelaaja oli parempi pelissä kovan paineen alla kuin harjoituksissa? Miksi jollekin oli tärkeää tietää hyvissä ajoin etukäteen pelaako hän seuraavassa pelissä? Miksi peli ei kulkenut, vaikka kentällä oli taidollisesti monta hyvää pelaajaa?
Näitä kysymyksiä pohdin paljon ja pääsin testaamaan RSMP:n tekemistä urheilijoilla motivaatiovalmentaja Pilvi Peltomaan ehdottaessa yhteistä projektia Sastamalassa Vammalan Lentopallon tyttöjuniorijoukkueen kanssa. Pelaajat tekivät profiilit, jotka purettiin yhdessä joukkueen kanssa. Myös vanhemmat olivat mukana purkutilanteessa. Pyrimme kääntämään RSMP-kielen urheilun ja nimenomaan joukkuepelin kielelle. Yritimme löytää niitä ydinasioita ja ulottuvuuksia, joissa yksilöiden profiilit ja joukkueen tiimiprofiili hyödyttäisi joukkuetta paremman tuloksen saavuttamiseksi. Kokemus oli inspiroiva. Koin paljon ahaa-elämyksiä ja hahmotin hyödyn pelaajan, joukkueen ja valmentajan kolmiyhteydeksi:
- Pelaaajan tunnistaessa, tunnustaessa ja ottaessa vastuun omista motivaatiotekijöistään, hän pystyy keskittymään paremmin tekemiseensä ja ymmärtämään omia erityistarpeitaan urheilijana ja joukkueen jäsenenä. Lisäksi hän ymmärtää joukkuekavereidensa erilaisuuden, mikä on tärkeää joukkuedynamiikan muodostumisessa ja käytännössä myös nopeissa ja muuttuvissa pelitilanteissa.
- Valmentajan tuntiessa pelaajansa motivaatioprofiilin kautta, hän voi kohdata pelaajansa paremmin, antaa yksilöllisempää valmennusta ja palautetta. Näin vältytään turhilta konflikteilta ja väärinymmärryksiltä ja lisätään valmentajan ja urheilijan keskinäistä luottamusta.
- Valmentajan tuntiessa joukkueensa, hän voi paremmin suunnitella joukkueen valmistautumista, pelaavaa kokoonpanoa, joukkuetaktiikkaa ja rakennetta. Kenessä on kapteeniainesta, kuka on ratkaisupelaaja tiukoissa paikoissa, kuka onhengenluoja. Kosto/voittaminen, riippumattomuus, valta, hyväksyntä, mielenrauha, fyysinen aktiivisuus – siinä ehkä tärkeimpiä motiiveja edellä mainittujen asioiden pohdinnan kannalta.
Suomessa RMP tai nuorilla RSMP on edellä mainittua pilottia lukuun ottamatta kyntämätön sarka joukkueurheilussa. Maailmalla menetelmän hyödyt on jo tunnustettu ja se on käytössäkin mm. Saksassa. Itse olen vakuuttunut, että RMP- profiilien hyödyntäminen joukkueurheilussa on – niin kuin Valepan tyttöjunioreillekin sanoin – salainen ase. Perustelen tätä myös sillä faktalla, että paperilla hyvistä pelaajista ei välttämättä tule aina voittavaa joukkuetta. Miksi? Ehkä kentällä ei vierekkäin kannata olla liikaa korkean valtamotiivin pelaajia tai korkean riippumattomuusmotiivin pelaajia. Heikko lopputulos voi seurata, jos joukkueessa on paljon korkean hyväksyntämotiivin pelaajia ja korkean mielenrauhamotiivin omaavia pelaajia. Miten käy joukkueen, jossa korkean status- ja sosiaalisuusmotiivin omaavat ovat joukkueen vahvoja hahmoja?
Huipputasolla peli kuin peli on nopeatempoista ja nopeat vaistomaisesti oikein tehdyt päätökset ja ratkaisut tuottavat hyviä tuloksia. Mitä paremmin pelaaja tuntee itsensä, pelaajat tuntevat toisensa, pelaajat tuntevat valmentajansa ja valmentaja pelaajansa – sitä paremmin yksilöt luottavat itseensä, toisiinsa ja valmennukseen. Tämä voi olla se ratkaiseva ero kun lyödään viimeisiä palloja tai pelataan finaalissa viimeisiä minuutteja… Edellä mainitut esimerkkini ovat itseäni lähellä olevasta joukkuelajista, lentopallosta, mutta ovat sovellettavissa myös huippu- urheilun yksilölajeihin hyvin. Kyseessä on valmennuksen kokonaisuuden täydentävä menetelmä osana henkistä valmennusta, mutta se toimii myös rakennettaessa joukkueita rekrytointivaiheessa.
Kirjoittaja on RMP- ja RSMP-motivaatiovalmentaja, LitM, opinto-ohjaaja sekä urheiluvalmentaja.